Hoitosuositukset

Hertta-testi mittaa sydäninfarktin ja tyypin II diabeteksen riskiä. Testi antaa tulokseksi kaksi riskilukua ja niihin liittyvät lausunnot:

  1. Sydänriski: S -KVriski (kardiovaskulaarinen riski)
  2. Diabetesriski: S -DMriski (diabetes mellitus riski)

 

Sydänkohtausriski ja hoitosuositukset

Sydänkohtausriskiluvun (S -KVriski) riskiluokitus:

Yleistä sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisystä

Neuvontaa, opetusta, ohjattua liikuntaa tai näiden yhdistelmiä sisältävät ennaltaehkäisyohjelmat vähentävät sepelvaltimotaudin kokonaiskuolleisuutta ja sydäninfarkteja, parantavat elämänlaatua ja pienentävät riskejä. Terveillä elintavoilla, joihin kuuluvat säännöllinen liikunta, ylipainon välttäminen, tupakoimattomuus sekä runsaasti kuitua ja niukasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio, voidaan jo nuoruudesta pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja vähentää sydäninfarkteja. Elämäntapamuutokset ovat iästä riippumatta aina suositeltavia. Tupakointi lisää sepelvaltimoiden ateroskleroosia. Tupakointi kannattaa lopettaa niin pian kuin mahdollista.

Seuranta

Seurannan tiheys on yksilöllistä, muut samanaikaiset sairaudet voivat vaikuttaa seurannan tiheyteen. Yleensä vähintään vuosittaista seurantaa suositellaan, erityisesti elämäntapaohjauksen yhteydessä seurantatiheys voi olla 3-6 kk motivaation ylläpitämiseksi. Seurannalla on tärkeä merkitys, jotta hoidettava pysyy motivoituneena hoitoon ja riskitekijöihin vaikuttamiseen. Esimerkiksi lääkehoitomyöntyvyyden ylläpitäminen on keskeistä. Seurantakäynneillä on hyvä huomioida myös mahdolliset liitännäissairaudet, kuten diabetes, sydämen vajaatoiminta, erilaiset rytmihäiriöt ja masennus. Seurantakäyntien yhteydessä on hyvä tarkistaa verenpaineen kotimittausten tulokset, paastoverensokeri, kerrata ruokailu-, liikunta- ja tupakointitavoitteet sekä arvioida psyykkiset ja sosiaaliset voimavarat.

Elämäntapaohjeet

Ravitsemus

Sepelvaltimotaudin riskiä pienentävä ruokavalio sisältää runsaasti tuoreita hedelmiä ja vihanneksia (varsinkin tomaattia ja palkokasveja), kalaa ja meren antimia, valkoista lihaa punaisen lihan sijaan ja oliiviöljyä sekä pähkinöitä. Tätä niin sanottua Välimeren ruokavaliota voidaan soveltaa myös paikallisiin oloihin sopivaksi, esimerkiksi Pohjoismaiseksi ruokavalioksi tai Itämeren ruokavalioksi

Ruokavaliot pienentävät valtimosairauksien laskennallista riskiä ja etenevissä väestötutkimuksissa niiden noudattaminen ennustaa pienentynyttä sairastumis- ja kuolleisuusriskiä. Pitkäkestoinen ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio vähentää sepelvaltimosairauden ilmaantuvuutta ja sairauden aiheuttamaa kuolleisuutta. Lääke- ja ravitsemushoidolla on toisiaan täydentävä vaikutus, joten myös lipidilääkkeitä käyttävä potilas hyötyy ravitsemushoidosta

Valtimoterveyttä edistävän ruokavalion yleisperiaatteet ovat:

Ravitsemushoidon huono tulos johtuu lähes poikkeuksetta siitä, ettei potilas ole saanut riittävää ravitsemusneuvontaa eikä häntä ole motivoitu riittävästi, jolloin ruokavalion terveellinen koostaminen ei yleensä onnistu. Ohjauksesta vastaavan tulisi olla ravitsemusterapeutti tai asiaan erittäin perusteellisesti koulutuksella perehdytetty hoitaja, jotta ravitsemushoidon tavoitteiden mukaisen ruokavalion noudattaminen onnistuisi hyvin ja ravitsemushoidon teho olisi paras mahdollinen.  Ravitsemushoidon toteuttamiseen ei riitä yksi neuvontakerta, vaan potilaalla tulee olla mahdollisuus seurantakäynteihin. Jos potilaalla on useampia ravitsemushoidolla hoidettavia terveysongelmia tai sairauksia, hänen tulee saada ravitsemusterapeutin ohjausta

Liikunta

Säännöllisen liikunnan tulee kuulua sepelvaltimotaudin ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen, yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin ja hoitoihin. Oireettomat henkilöt voivat aloittaa kevyen tai kohtuukuormitteisen liikunnan ilman edeltävää lääkärintarkastusta. Jos henkilöllä on oireita tai mikä tahansa pitkäaikaissairaus tai terveysongelma, hänet tulee ohjata lääkärin puoleen ennen kuormittavuudeltaan jokapäiväisiä toimintoja selvästi raskaamman liikunnan aloittamista.

Jo viikoittainen vähintään noin 5 kilometrin kävely tai juoksu liittyy pienempään sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen ja sitä suurempi määrä pienentää vaaraa entisestään. Jo kohtuukuormitteisella kestävyysliikunnalla, kuten reippaalla kävelyllä, saavutetaan ilmeisesti iso osa liikunnan sepelvaltimotaudin vaaraa pienentävästä vaikutuksesta. Lisäksi viikoittainen vähintään puolen tunnin lihasvoimaharjoittelu on ilmeisesti yhteydessä pienempään sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen. Niinpä sepelvaltimotaudin ehkäisyyn suositellaan sekä kestävyys- että lihasvoimaharjoittelua yleisten liikuntasuosituksien mukaisesti:

Lääkehoito-ohjeet

Henkilöillä, joilla ei ole tiedossa olevaa sepelvaltimotautia eikä oireita, voidaan harkita myös lääkehoidon aloittamista tapauskohtaisesti mikäli testi antaa kohonneeseen tai korkeaan riskiin viittaavan tuloksen. Lääkkeistä ensisijaisia ovat aspiriini ja statiinit. Verenpaine ja verensokerilääkitykset saattavat tulla kyseeseen liitännäissairauksien perusteella.

Todettua ja lääkittyä sepelvaltimotautia sairastavalla henkilöllä Hertta-testi ilmaisee jäännösriskin määrään. Kohonnutta tai erityisesti korkeaa riskiä ilmaisevan testituloksen perusteella olisi hyvä pyrkiä optimoimaan sepelvaltimotaudin ja liitännäissairauksien lääkehoito. Lipidien hoidossa kyseeseen voi tulla esimerkiksi mahdollisimman korkea-annoksisen statiinin käyttö, ezetimibin tai PCSK9-estäjän lisääminen hoitoon. Lisäksi aspiriinin rinnalla käytettävien muiden verihiutale-estäjien pidennettyä käyttöä esimerkiksi valtimotoimenpiteiden jälkeen voi harkita.

Vuosittaista influenssarokotusta suositellaan stabiilia sepelvaltimotautia sairastaville.

Esimerkiksi seuraavat lääkkeet vaikuttavat keramidipitoisuuksiin:

Muut mahdolliset jatkotutkimukset

Kliininen rasituskoe eli rasitus-EKG on yleensä ensisijainen diagnostinen testi, kun epäillään ahtauttavaa sepelvaltimotautia. Ahtauttava sepelvaltimotauti voidaan todeta myös rasituskaikukuvauksessa iskemian aiheuttaman palautuvan seinämäliikehäiriön perusteella. Muita kuvantamismenetelmiä ovat esimerkiksi sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus ja sepelvaltimoiden TT-tutkimus, joka mahdollistaa sepelvaltimoiden anatomian tarkan kuvantamisen laskimoon annettavan varjoaineen avulla.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus voi olla tarpeen potilaskohtaisen harkinnan jälkeen diagnoosin varmistamiseksi ja kajoavan hoidon mahdollisuuksien arvioimiseksi.

 

Diabetesriski ja hoitosuositukset

Diabetesriskiluvun (S -DMriski) riskiluokitus:

Diabetesriskiluku kuvastaa henkilön prosentuaalista todennäköisyyttä (0-100%) sairastua tyypin II diabetekseen seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Henkilöt, joilla todetaan yli 15% riski, hyötyvät erityisesti ennaltaehkäisevistä elämäntapamuutoksista, kuten ravitsemusneuvonnasta ja liikunnasta. Esimerkiksi 5-(10)% painonpudotusta voi pitää tavoitteena.

Lähteet: